Why is it that every time I'm under pressure or feeling uneasy I just simply stop sleeping? It begins with restless nights filled with bizarre and ominous dreams, and before I know it, I spend night after night awake for the most part.
It does wonders to your brains, really. During daytime you're experiencing everything from a strangely soothing distance. Everything is a copy of a copy of a copy - Messy apartment? I feel like everything is in its right place. Struggling with motivational problems when it comes to your academic career? Oh well, what's another year..
In the back of my head I know I'm going to have to deal with this sooner or later, but in this moment it's just me, Miles Davis and my noisy upstairs neighbor.
Last.fm on loistava keksintö. Harva nettisivusto onnistuu olemaan niin monipuolinen ja yksinkertainen samaan aikaan. Harva asia antaa pienelle musiikkinörtille samanlaista iloa kuin toisten musanörttien maun evoluution seuraaminen, ja mikä parasta, oman musiikkimaun ihailu. Ai että mä kuuntelen hyvää musaa! Meillä on L:n kanssa ollu profiilit siellä samojen puolinolojen nimimerkkien alla jo 17-vuotiaasta asti.. hence the ylikorostunut ug-räppiedustus mun charteissa.
Spotifyssakin on puolensa, mutta mä pelästyin äsken taas ihan helvetisti, kun Pitbull-mainos alko yhtäkkiä huutaa kesken mun rauhallisen Matthew Dear -fiilistelyn. Vastustan kaikesta periaatteessa ilmaisesta maksamista, mikä ilmeisesti antaa Spotifyn jengin mielestä syyn mun kiusaamiseen toinen toistaan infernaalisemmilla mainosrenkutuksilla.
Opiskelun ja sosiaalisten kontaktien välttelyn ohessa oon nyt aamupäivällä tarkistanut tulevaa Flown line-uppia, ja saanut mm. selville oman sopivuuteni (onks se oikea sana? Oon puhunu Last.fm-jargonia niin pitkään etten edes tiedä) kyseisen tapahtuman kanssa. Se on 75% - ei ihan super compatibility, mutta siitä on hyvä jatkaa.
http://www.last.fm/festival/1760212+Flow+Festival
Tulevista esiintyjistä mun sydäntä lämmittää eniten:
Ja niin edelleen. En ole vielä ihan varma miten mun pitäisi suhtautua tähän:
Toisaalta odotan mielenkiinnolla ton megalomaanikon showta, mutta toisaalta takaraivossa kummittelee ajatus siitä, että jos lähdetään tähän suuntaan niin ensi vuonna Flowhun kiinnitetään joku Prodigy. En halua kuulostaa nyt miltään pikkumaiselta hipsteriurpolta, mut... naaahmeean?
Kahdeksantuntisen yliopistopäivän päätteeksi, tuijottaessani ikkunasta harmaata ja sateista Berliiniä täpötäydessä metrovaunussa, annoin jo ylihypetetyksi taustamusiikiksi tuominneelleni The Weekndille vielä yhden mahdollisuuden ja onneksi annoin. Albumin nimikkoraidan House of Balloonsin kääntöpuoli Glass Table Girls on nihilististä, enemmän tai vähemmän narratiivista koksutilitystä parhaimmillaan:
Kuunnelkaa, ladatkaa.
keskiviikko 13. huhtikuuta 2011
Tää ei nyt osu yhtään sen Lauran julistaman "quality over quantity" -viitekehyksen sisään (osuuko mikään mitä tänne postaan?), mutta vitsi mä pidän yhtäkkiä biiseistä missä on tollasta söpöä ääntä. Vinkumista?
Vaikka valehtelisin, jos väittäisin avanneeni tänään tilastokirjoja ollenkaan. Eilisen Big Popin jälkeen tuntuu vieläkin olevan piuhat ristissä ja mun aivot tarvitsee välipäivän tai pari. Tuli tanssittua nii hurjasti, että meinasin tippua lavalta ja ihan väärissä kengissä, mistä varpaat vihoittelee vieläkin. Mut oli se sen arvoista!
Tampereella on kyl niin paljon ihan mahtavia tyyppejä ja hieno meininki! Pitäis antaa useammin tilaisuus Tre-viikonlopulle. Eikä tullu edes krapulaa, vaikka koko päivän kuumottelin sitä ja tein vain yhden ekskursion ulkomaailmaan.
This is what weekends are for!
Huomenna taas ikävä pudotus arkeen, kun aamu alkaa harjoitustentilla, etenee artikkelikokoelman pänttäämiseen ja päättyy, yllätys yllätys, neljän tunnin tilastomatematiikka-rypistykseen.
Mutta se on vasta huomenna. Sitä odotellessa.. Kävin pitkästä aikaa läpi Chase&Status -tuotantoa tulevaa keikkaa silmällä pitäen, ja löysin tällasen badass motherfucker anthemin:
maanantai 4. huhtikuuta 2011
Sugarhigh:n päivitystahti on aivan mahdoton, taputtelen täällä tyytyväisenä itseäni olalle ja lähetän Jannikallekin kaukoläpsyt Suomeen, blogikooma alkaa vihdoin hellittää!
Pitääkseni tahdin yllä ajattelin ilmoittaa, ettei minulla ole teille mitään sanottavaa. Ihmettelen aina ihmisiä, joilla riittää päivästä (ja vuodesta!) toiseen niin paljon asiaa, että heidän on aivan pakko jakaa kaikki aatoksensa kanssaihmisten kanssa. Kertokaa minulle, miten se on mahdollista? Minun ajatukseni tänään kiersivät "ei ole tarpeeksi rahaa, mutta teenpä sellaisen opintosuunnitelman ensi lukukaudelle, ettei rahattomuus haittaa koska ei ole yksinkertaisesti aikaa syödä, uimassa käydessäni voin heeelposti matkustaa pummilla koska omaan pettämättömän kyvyn tunnistaa siviilipukuiset lipuntarkastajat ennenkuin he astuvat junaan (myönnettäköön että rohkeus petti ja ostin paluumatkalle lipun, koska 1.40 euroa on kelpo hinta 15 minuutin mielenrauhasta), kaupungilla kuuntelin Hurricanen neljä kertaa repeatilla ja mietin, etten voi ikinä luottaa ihmiseen, joka ei muka pidä Bob Dylanista, miten ruoka voi olla niin halpaa Aldissa? Aldin ruoka maistui kehitysmaiden riistolta ja E666:silta, juonpa teetä ja luen Die Informantenia ennenkuin menen nukkumaan" - rataa. Niin narsistinen en ole, että kuvittelisin kenenkään olevan kiinnostunut tämän täysin elämättömän maanantaini yksityiskohdista, mutta jos kiinnostaa, niin lol, get a life.
Tämä päivitys olkoon poikkeus, joka vahvistaa säännön: Sugarhigh noudattanee vastaisuudessakin quality before quantity- periaatetta. Paitsi jos Jannika haluaa kertoa tilastomatematiikka- päivistään, mitä vastaan minulla ei ole kerrassaan mitään!
Jamie xx:n DJ-setti viime perjantaina oli suoraan sanoen melko iso pettymys, onneksi We're New Hereltä lyötyy kuitenkin hyviä biisejä, kuten tämä:
