On tiettyjä biisejä joita ei voi suositella kuunneltavaksi krapulaisena sunnuntaiaamuna

..esimerkiksi tämä. Kuuntelin tota ja tuli kylmät väreet ja sellainen pahaenteinen kauhuelokuvafiilis, että kohta joku hyökkää jostain. Bad trip guaranteed. Kirjoitan pidemmän merkinnän kunhan vähän tokenen tästä.

I've been working working myself down to the bone

Viime aikoina lähipiirissäni ollaan fiilistelty lähinnä näitä kahta:

1)piiiiitkän tauon jälkeen näyttäytyvää aurinkoa, we salute you!
2)tulevan kesän soundtrackin avausraitaa:



Ollaan soitettu tätä biisiä jo viikko tai pari putkeen, ja se vain paranee joka kuuntelukerralla. Simppelikin soul-biisi voi kuulostaa maailman parhaalta kappaleelta ikinä, mikäli tunnelma ja torviloopit ovat kohdillaan. Tämänkin päivityksen kirjoitin vain päästäkseni hehkuttamaan tätä biisiä julkisesti.

Tiedän, että kevään fiilisteleminen on aika passé (niin niin, se tulee joka vuosi), mutta erityisesti tämän talven jälkeen aurinko ja lämpö ei ole koskaan tuntunut paremmalta. Kun on viisi kuukautta vältellyt astumasta ovesta ulos paleltumisen pelossa ja sosiaaliset kontaktit ovat rajoittuneet lähinnä facebook- statusten kyttäykseen, on jotenkin niin innostavaa, kun kaduilla näkee jälleen elämää ja aamulla voi herätä auringonvaloon. Vaikka opintohommat on just nyt pahimmassa vaiheessa, enää ei tunnu (läheskään yhtä usein) siltä, että pää hajoaa.
Ja ensi viikolla toivottavasti Sugarhigh reunited Helsingissä?

Ay, paljon rakkautta!

-Laura

Jannikan kootut selitykset

Hei te kaikki 2 lukijaa! Laimeaa aloittaa jokainen blogiteksti pahoittelemalla pitkää hiljaisuutta, mutta tästä on tullut jo ihan konkreettinen ongelma. Aina kun keksin jonkun aiheen josta kirjoittaa tyrmään sen alkuunsa liian henkilökohtaisena. Joten tällä kertaa aiheena on aiheettomuus, eli kunhan kirjoitan.

Tätä kevättä on pitkälti leimannut epätietoisuus ja riittämättömyyden tunne. Tuntuu, että elämässäni olisi tällä hetkellä menossa latenssikausi ja että pitäisi jo osata päättää minne suuntaan lähteä seuraavaksi, jotta elämä lähtisi taas kunnolla käyntiin. Töissä olen viihtynyt ehkä vähän liikaakin ottaen huomioon sen, että pian sekin on jo mennyttä. Pääsykokeisiin lukemisen kohdalla vaivaa motivaatiokato ja koko touhun kokeminen merkityksemättömäksi. Tässä vaiheessa ehkä viimeinen asia mitä tarvitsen on jokin mikä sitoisi minut yhteen paikkaan moneksi vuodeksi. Tai ehkä se onkin se ensimmäinen asia jota tarvitsen?

Näennäinen hektisyys ja päälle puskevat deadlinet vaikuttavat muhun lamaannuttavasti. Mutta lamaannus on ehkä tekosyistä paras. Ensi viikon 08:00-22:00 aikataulut antaa mulle hyvän syyn laiskotella ja fiilistellä viikon parasta päivää ja aurinkoa. Ja onko muka ikinä tehty parempaa sunnuntaibiisiä kuin tämä? (i should know, omistan fiksaation biiseihin joissa on aiheena SUNNUNTAI)