Sorry that I've been such a sad panda lately. I appreciate your help and everything, thanks for being there for me (: this weekend is gonna kick ass.
Can't go wrong with a person that you end up stealing sparkling wine bottles from the backroom of a bar the first time you go out..!
And by the way, this song is so amazing. It's the second time in a row I decide to post it here. Seeing Shadow play this live was probably one of the highlights of my summer of 2010.
Yhtäkkiä päivät menevätkin ihan hämärän nopeaa tahtia. Heinäkuu on lähes lopussa ja reilun kuukauden päästä muutan Berliiniin? Tuntuu, etten ole saanut täällä mitään valmiiksi ja pian irtisanon itseni tästä kämpästä, yliopistosta ja tutusta ystäväpiiristä ainakin vuodeksi. On henkilöitä, joiden takia toivoisin, ettei minun pitäisi lähteä aivan vielä. Toisaalta tiedän, että juuri tämä tieto lähtemisestäni on saanut nämä viimeiset kuukaudet tuntumaan niin arvokkailta. Jälleen yksi todeksi todettu klisee: asioita osaa todella arvostaa vasta silloin, kun ne on menettämässä. Sitoutumiskammo katoaa mystisesti ja kaupungista näkee puolia, joita ei ole huomannut koskaan ennen.
Olen innoissani ja hermostunut, toiveikas ja surullinen, pakokauhuinen ja malttamaton. Anxious, eager, willing. Minulla on miljoona asiaa hoidettavana ennen muuttoa ja siitä huolimatta priorisoin aikani täysin muualle. Silti pelkään välillä että kaikki menee ohi.
...
Ps. Odotan jo elokuuta. Sitä, että illalla on jo pimeää mutta vielä lämmintä. Sitä, että voi tuntea tulevan syksyn ja ilma on raikasta hengittää. Sitä, että kaikki musiikki kuulostaa paremmalta. Sitä, että ihmiset näyttävät rentoutuneilta, kun tajuavat että kesä on todella lopuillaan ja osaavat viimeinkin rauhoittua ja nauttia siitä, mitä on jäljellä. Sitä, että voi nostalgisena muistella, mitä kappaleita kuunteli silloin ja silloin juuri samaan aikaan vuosi sitten.
I don't know if you notice anything missing like the leaves on the trees or my clothes all over the floor
lauantai 24. heinäkuuta 2010
keskiviikko 21. heinäkuuta 2010
Stay. Stay. Stay. She should have repeated it like a madwoman, banged her head against the wall in a frenzy, hit him and wept. She should have said it just one more time, just a little more forcefully. She should have taken his dear, sweet head in her hands and kissed his eyes and forehead. Stay.
What a dope weekend this has been. Working 9 to 5 from Monday to Friday all summer, my weekends need to be full of fun activities to make up for the lack of KESÄLOMA in my life. The Mbar terrace will probably soon have a chair with my name on it.. it's simply the best in town and right next to my work place. Oh, and it's directly in sunlight all day <3
I've been doing some intense tanning in the last 48h - yesterday we went to the Pakila beach again, and it was super chill. It's like a hidden gem compared to Hietsu where we went today. Hietsu is nice, but it was seriously crowded today as Helsinki was being pampered with the best beach weather so far this year. The house music they play there is infernal and we couldn't think of a reason for playing such shitty fucking music at beaches everywhere in Finland. Seriously, if you should guess what music is played in hell..
Anywho, I'm wondering whether my skin decides to turn pink or more tan. It seems to be hesitating between the two options at the moment. And an army of little freckles is taking over my face. I embrace this change after a winter of looking like I just rose from the dead.
Back to this weekend. Pacifico had the same warm hippie wibe as always, with it's great reggae DJs, sangria jugs and brandy long drink served from glass bottles. I must've been rather tipsy as we continued partying at Kultabassokerho club @ Redrum. I don't remember paying much attention to whatever was happening on stage. For silly reasons.. Oh well, a little drama doesn't hurt as long as it's not going to become a habit.
The only thing I regret is calling up the wrong person to whine about the situation. I got a pretty good scare, and this person makes me feel more safe than anyone else. Good thing he's got a brain that functions to prevent me from fucking things up for good. I'm looking forward with a positive excitement to what the future's going to bring for us. My guess is that we're going to get through all this just fine - "All Wins, No Losses". You're a great person and a great friend, I hope you know that this is how I've always felt towards you.
Last night we just took it chill due to hangover, lack of sleep and long-term exposure to deadly UV radiation. So I missed Kode9 and a dnb/dubstep party at Playground and the UG bridge party in Vallila, but got to watch How To Make It In America, discover great new music and just hang out with a super cool person that I just happen to be seriously hyped about. Not a bad deal at all, huh?
Viimeiset 10 vuotta olen kärsinyt kroonisesta "mikä musta tulee isona"- ahdistuksesta. Yliopistoon pääseminen heti lukion jälkeen ei tuonut helpotusta asiaan, päinvastoin. Vaikka tiedostan, ettei minulla ole mitään hätää, olen vasta 20-vuotias ja opiskeluni edenneet esimerkillisen tuotantotehokkaasti, tämä täydellinen suunnattomuus ahdistaa. Jotkut saattaisivat sanoa, että minulle ovat kaikki ovet vielä avoinna, mutta ongelma onkin, etten tiedä mistä suunnasta niitä ovia lähtisi etsimään. Olisi helppoa vain go with the flow, mutta pariin viimeiseen vuoteen ei ole ollut minkäänlaista flowta mihinkään suuntaan. En edes tiedä, mitä en halua tehdä.
Välillä kadehdin ihmisiä, jotka ovat tienneet 7-vuotiaista lähtien että heistä tulee lääkäreitä, juristeja tai arkkitehteja. Välillä tajuan myös, ettei minusta olisi niin suoraviivaiseen tulevaisuudensuunnitteluun. Osa minusta haluaisi vain jättää opiskelun ja tulevaisuudesta murehtimisen moneksi vuodeksi ja go before it's too late. (Yliopistolla on Kilroy Travelsin standi, joka avautuu tylsään betonipihaan: Is this what you're going to look back upon? ja se on vaivannut minua pääsykokeista lähtien.) Toisaalta, haluan myös jotain älyllisesti stimuloivaa ja haasteellista tulevaisuuteeni ja haluaisin uskoa, että mikäli löydän joskus sen alan, joka oikeasti kiinnostaa minua, olisin myös kohtuullisen hyvä siinä. Miksi nämä kaksi tuntuvat sulkevan toisensa pois?
Ehkä tulevaisuudesta huolehtiminen on typerintä, mitä voisin tällä hetkellä tehdä. En haluaisi missään nimessä tietää nyt, mitä ja missä olen 10 vuoden päästä. Onhan minulla syksyksi jo suunnitelma, mikä on enemmän mitä olen voinut sanoa pitkään aikaan. Pitänee vain elää hetkesssä ja soittaa tätä biisiä liian lujaa liikennevaloissa:
