Sometimes the same is different

..but mostly it's the same.

Olen viettänyt 5 päivää kotona ja jo nyt tunnen kroonisia ulkopuolisuuden oireita. Ironista että täällä, missä kaikki tuntevat kaikki, olen tuntenut oloni vuosien ajan ulkopuolisemmaksi kuin missään muualla.

Äitini kysyi, miksi viihdyn niin paljon paremmin Berliinissä kuin täällä ja osasin vastata vain, että muutettuani Berliiniin minulla on kerrankin sellainen olo, ettei elämä tapahdu jossain muualla. Että voin mennä illalla nukkumaan, tietäen että seuraavanakin aamuna herään samasta likaisesta, hurmaavasta, elävästä ja välinpitämättömästä suurkaupungista. Että voin olla rauhassa anonyymi. Ettei minun tarvitse yrittää olla mitään, koska 3,4 miljoonaa ihmistä ei voisi vähempää kiinnostaa. (Nihilististä joulua vaan kaikille?) Eikä se ole ulkopuolisuutta, vaan rauhaa.

Tämä henkisen vapaan tilan tavoittelu ei tarkoita, ettenkö ikävöisi ystäviäni ja perhettäni Berliinissäkin. Mielestäni on kuitenkin iso ja tärkeä ero, tarvitseeko ihmisiään selvitäkseen, vai kaipaako heidän seuraansa ilman riippuvuussuhdettakin.

Joulun päivät olen viettänyt QotSA-päissäni:




Tämän jouluavautumisen suoritti
Laura,
joka myös toivottaa joka tapauksessa hyvää joulua ja siistiä uutta vuotta kaikille!

Hur svårt kan det vara?

Laura on jo pitkään ollut huolissaan mun hiljaisuudesta blogirintamalla. En osaa sanoa tälle äkilliselle virtuaaliselle välikuolemalle mitään muuta syytä kuin sen, että oon niin pitkään fiilistelly mun reissu/NYC -postausta, että oon kehittäny jonkun psykologisen eston sen tekemiselle. Reissu oli mahtava, NY itsessään hypnoottisempi kuin mitä olin uskaltanut ikinä kuvitella. Sanat ei riitä kuvaamaan, joten mun kuukauden pituisen joululoman missio on siirtää kuvat kaikilta kameroilta koneelle ja pienen fiksauksen kautta vielä tänne ihasteltaviksi.

So Laura me sweet gyal no worry a ting!

Tätä videoo ei näköjään voi upottaa, mut suosittelen sen tarkistamista:

http://www.youtube.com/watch?v=pwnefUaKCbc

Big up Janelle!

Das Ziel ist weniger als die Art zu reisen

(Jannika, I love you like a rap kid loves breaks and / or a fat kid loves cake, but I have to say: when it comes to blogging we both kind of suck.)

Time flies so incredibly fast. I booked flights to Finland for Christmas and can't believe it's been almost 4 months in Berlin already. I moved to a new apartment in Friedrichschain (moving via Berlin's public transportation was an excruciating process but paid off in the end), it snowed for the first time in the city and I feel.. mellow and calm. Can't wait to meet family and friends in Finland but also can't wait to get back to Berlin after holidays.

Yesterday I talked to a friend about how I feel like my life is at a turning point, and at the moment I'm balancing between all the directions that are, ultimately, open. So far I have no idea in which way I will eventually incline, but for the first time I'm convinced that there isn't just one absolutely right settlement.

It's Finland's independence day today. Congrats, good ol' Suomi.

As they perfectly condense my current frame of mind, take a moment to listen to these tunes:





(Cheers Max, pure love for the Jai Paul track.)