I'd feel silly writing about Tampere. First of all, Laura's current hometown is so unbearably hip and cool and whatnot. My little town just doesn't compare :D Secondly, I spent half of my time in Helsinki anyway. Old habits die hard, eh?
In any case... Tampere and it's awesome residents treat me well. Due to some resent changes in my personal life I've been wanting to spend a lot of time just by myself this week. Just to figure some things out and to adjust better. I noticed that I wasn't really getting anything done for school and.. it's hard to admit.. spending ANY time in my own flat. A change was apparently welcome. It's been very relaxing to spend the evenings just chilling in my own company and getting things done. I've discovered a very productive side in myself that hadn't been there for a long time.
Of course there are also downsides to this. Channelling all the productivity and proactiviness to schoolwork and keeping the flat in prime condition, I'm only eating baby food and fruits since I can't be bothered to cook for myself. I'm so fucking lazy I was forced to throw out a half-empty package of ham, since apparently even making sandwiches is too much.
From a social point view, working in Helsinki does provide a good opportunity to catch up with my loved ones and dear friends every weekend, but at the same time I'm missing out on the Tampere scene and University parties. It feels like a good arrangement at the moment, but at some point I'm probably have to settle down someplace. Whether it be Tampere, Helsinki or Hong Kong... (oh yea, fyi, I'm applying to a bunch of Universities abroad).
Shit, I do tend to go on. Enough with all this already, check out these tunes:
Disphunktional Mixtape by disphunktional
my neighbors love me for blasting this:
keskiviikko 29. syyskuuta 2010
torstai 23. syyskuuta 2010
Good times part 1
I had such a chill day yesterday.
The previous night I went to the Bang Bang Club right underneath the S-Bahn rails at Hackescher Markt to see the Finnish band Circle. I reckon almost half of the audience was Finnish, and hearing random people speaking Finnish on the street was so strange since I hadn't really run into other Finns here so far. The gig was great and the atmosphere in the club very much to my taste. If you should visit Berlin I warmly recommend you drop by there.
The next morning I woke up pretty late and it was one of those perfect fall days, the sun was shining and it was warm enough to manage with just a t-shirt. Me and this Spanish girl from my language course went photografing around the city, from the Potsdamer Platz to Hauptbahnhof, having a beer on the river bank by the Spree and just chilling in the evening sun.
Later we had a late dinner in Warschauer Strasse in a fantastic Indian restaurant Amar. The portions were huge and the food so good it actually made me sad I couldn't finish the whole dish. Those who know me, know that I can eat a lot so there you really get your money's worth.
After dinner we hooked up with some friends in Prenzlauer Berg and went to Wonhzimmer Bar, where you could get the best caipirinhas for three euros. And so it goes.. Wohnzimmer Bar was literally like a living room, small and cosy.
At the moment I'm quite destroyed but it looks like another beautiful day, can't feel too bad.
Tomorrow Ninja Tune XX with Bonobo, Fink, The Cinematic Orchestra, I'm so stoked I probably can't sleep tonight.
In the end totally unrelated yet so relevant 90's rap classic and lots of love.
The previous night I went to the Bang Bang Club right underneath the S-Bahn rails at Hackescher Markt to see the Finnish band Circle. I reckon almost half of the audience was Finnish, and hearing random people speaking Finnish on the street was so strange since I hadn't really run into other Finns here so far. The gig was great and the atmosphere in the club very much to my taste. If you should visit Berlin I warmly recommend you drop by there.
The next morning I woke up pretty late and it was one of those perfect fall days, the sun was shining and it was warm enough to manage with just a t-shirt. Me and this Spanish girl from my language course went photografing around the city, from the Potsdamer Platz to Hauptbahnhof, having a beer on the river bank by the Spree and just chilling in the evening sun.
Later we had a late dinner in Warschauer Strasse in a fantastic Indian restaurant Amar. The portions were huge and the food so good it actually made me sad I couldn't finish the whole dish. Those who know me, know that I can eat a lot so there you really get your money's worth.
After dinner we hooked up with some friends in Prenzlauer Berg and went to Wonhzimmer Bar, where you could get the best caipirinhas for three euros. And so it goes.. Wohnzimmer Bar was literally like a living room, small and cosy.
At the moment I'm quite destroyed but it looks like another beautiful day, can't feel too bad.
Tomorrow Ninja Tune XX with Bonobo, Fink, The Cinematic Orchestra, I'm so stoked I probably can't sleep tonight.
In the end totally unrelated yet so relevant 90's rap classic and lots of love.
torstai 16. syyskuuta 2010
Berlin Berlin Berlin
Eilen istuessani parvekkeella berliiniläisissä kotibileissä ja katsellessani alapuolella näkyviä kaupunkin valoja, tuli ehdottoman varma olo siitä, että tämä on juuri se kaupunki, jossa haluan asua.
Rakastan Berliinin graffitteja ja sen vanhoja, halpoja vuokrataloja. Viiniä ruokakaupoissa ja hyviä intialaisia ravintoloita. Kirpputoreja, museoita, konsertteja ja KaDeWen ruokaosastoa.
Rakastan suurkaupungin levottomuutta -pelkästään tämän viikonlopun aikana olen törmännyt kahteen mielenosoitukseen ja pieneen mellakkaan, mutta samalla Berliini tuntuu paljon turvallisemmalta, kuin moni suomalainen kaupunki. S-Bahn ja U-Bahn ovat kattavat ja toimivat täydellisesti, mikä saa kaupungin tuntumaan, ei varsinaisesti pieneltä, mutta helposti hahmotettavalta.
Puistot ovat kauniita ja niitä on paljon. Kaikki kulkevat päin punaisia ja liikenteessä pitää varoa järjetöntä vauhtia kulkevia pyöräilijöitä enemmän kuin autoja. Bisse on halpaa ja sitä juodaan joka paikassa. Konsertteja on niin paljon kuin jaksaa käydä - olen menossa ensi perjantaina katsomaan Ninja Tune XX- kiertueen Berliinin keikkaa, sitten on Wilcoa, Sage Francisia, Aloe Blaccia, GY!BEä, Madlibia, Flying Lotusta, Morcheebaa, Kashmiria ja DJ Krushia..
Eilen S-Bahnissa tajusin, että ymmärrän mitä ihmiset ympärilläni puhuvat. Se tuntui ihan mahtavalta, kun tähän asti kaikki oli ollut pelkkää tunnistamatonta hälyä. Itse puhun outoa saksan ja englannin sekoitusta, mutta päivä päivältä pystyn käymään yhä pidempiä keskusteluja saksaksi.
Tietysti tiedän, että tämä on pelkkää honeymoonta vielä ja varmasti tulee päiviä, jolloin Berliini on ihan paska kaupunki ja kaikki tuntuu ylivoimaisen vaikealta, asuntolassa asuminen ahdistaa ja ärsyttää kun oudot saksalaiset leivät hajoaa palasiksi käsiin. Mutta tällä hetkellä tuntuu, että haluan integroitua tähän kaupunkiin täydellisesti.
En kaipaa Suomeen, vaikka kaipaankin ihmisiäni Suomesta.
Saksa, copyrightien valvomisen luvattu maa, on estänyt ison osan kaikista musiikkivideoista YouTubessa, mutta ensi perjantain ja chillin sunnuntaina kunniaksi löytyi tämä:
-Laura
Rakastan Berliinin graffitteja ja sen vanhoja, halpoja vuokrataloja. Viiniä ruokakaupoissa ja hyviä intialaisia ravintoloita. Kirpputoreja, museoita, konsertteja ja KaDeWen ruokaosastoa.
Rakastan suurkaupungin levottomuutta -pelkästään tämän viikonlopun aikana olen törmännyt kahteen mielenosoitukseen ja pieneen mellakkaan, mutta samalla Berliini tuntuu paljon turvallisemmalta, kuin moni suomalainen kaupunki. S-Bahn ja U-Bahn ovat kattavat ja toimivat täydellisesti, mikä saa kaupungin tuntumaan, ei varsinaisesti pieneltä, mutta helposti hahmotettavalta.
Puistot ovat kauniita ja niitä on paljon. Kaikki kulkevat päin punaisia ja liikenteessä pitää varoa järjetöntä vauhtia kulkevia pyöräilijöitä enemmän kuin autoja. Bisse on halpaa ja sitä juodaan joka paikassa. Konsertteja on niin paljon kuin jaksaa käydä - olen menossa ensi perjantaina katsomaan Ninja Tune XX- kiertueen Berliinin keikkaa, sitten on Wilcoa, Sage Francisia, Aloe Blaccia, GY!BEä, Madlibia, Flying Lotusta, Morcheebaa, Kashmiria ja DJ Krushia..
Eilen S-Bahnissa tajusin, että ymmärrän mitä ihmiset ympärilläni puhuvat. Se tuntui ihan mahtavalta, kun tähän asti kaikki oli ollut pelkkää tunnistamatonta hälyä. Itse puhun outoa saksan ja englannin sekoitusta, mutta päivä päivältä pystyn käymään yhä pidempiä keskusteluja saksaksi.
Tietysti tiedän, että tämä on pelkkää honeymoonta vielä ja varmasti tulee päiviä, jolloin Berliini on ihan paska kaupunki ja kaikki tuntuu ylivoimaisen vaikealta, asuntolassa asuminen ahdistaa ja ärsyttää kun oudot saksalaiset leivät hajoaa palasiksi käsiin. Mutta tällä hetkellä tuntuu, että haluan integroitua tähän kaupunkiin täydellisesti.
En kaipaa Suomeen, vaikka kaipaankin ihmisiäni Suomesta.
Saksa, copyrightien valvomisen luvattu maa, on estänyt ison osan kaikista musiikkivideoista YouTubessa, mutta ensi perjantain ja chillin sunnuntaina kunniaksi löytyi tämä:
-Laura
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)