perjantai 5. maaliskuuta 2010

Without the daily self-portraits, he feared he might disappear completely.

Miten tällainen pitäisi aloittaa?

Jannika teki hyvää duunia ensimmäisen icebreakerin muodossa, mutta myös minulle tämä koko homma on ihan uutta. Vaikea päättää mistä haluaisi kirjoittaa, kun pitää itseään bloggaukseen liian paranoidina, mutta toisaalta jotain tässä julkisen päiväkirjan paradoksissa on tarpeeksi koukuttavaa, jotta haluaa itsekin kokeilla.


En ole pitkään aikaan kirjoittanut mitään mikä ei liittyisi opiskeluun - tarkemmin sanottuna mikä ei liittyisi Suomen valtionhallinnon muutoksiin ja kehityksiin tai uuden kuntarakenteen problematiikkaan. Miksiköhän vielä syksyllä hallintotieteiden aloittaminen sivuaineena tuntui niin hyvältä idealta?

Tällä hetkellä odotan tietoja vaihtohakemukseni kohtalosta yliopistobyrokratian aallokossa. Mikäli kaikki menee hyvin, tulen asumaan ensi vuoden Berliinissä, mutta koska samaa yksittäistä paikkaa haki myös eräs ystäväni, on epävarmaa kumpi sen apurahan saa. We'll see.
Eksistentialistinen angsti Suomessa ja Oulussa ja koulussa on kuitenkin niin paha, että jollen pääse vaihto-ohjelman kautta ensi vuodeksi muualle, on ehkä pakko lähteä muuten vaan.


Mietin eilen mitä asioita tiedän kohtuullisen varmaksi elämässäni, ja päädyin kahteen:

- turvavöiden käyttämättä jättämiselle ei ole mitään rationaalista syytä, ja
- oman ajatustoiminnan ulkoistaminen on vaarallista.

Luulen olevani myös melko varma siitä, ettei moraalisen toimintaan tarvitse poliittista tai uskonnollista vakaumusta. Toisaalta moraalinen toiminta on vaikeinta mitä tiedän, joten ehkä olen väärässä.


Haluaisin linkittää loppuun jonkun muodikkaan bängerin, mutta oikeasti olen tänään loopannut vain tätä biisiä:



-Laura

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti