..but mostly it's the same.
Olen viettänyt 5 päivää kotona ja jo nyt tunnen kroonisia ulkopuolisuuden oireita. Ironista että täällä, missä kaikki tuntevat kaikki, olen tuntenut oloni vuosien ajan ulkopuolisemmaksi kuin missään muualla.
Äitini kysyi, miksi viihdyn niin paljon paremmin Berliinissä kuin täällä ja osasin vastata vain, että muutettuani Berliiniin minulla on kerrankin sellainen olo, ettei elämä tapahdu jossain muualla. Että voin mennä illalla nukkumaan, tietäen että seuraavanakin aamuna herään samasta likaisesta, hurmaavasta, elävästä ja välinpitämättömästä suurkaupungista. Että voin olla rauhassa anonyymi. Ettei minun tarvitse yrittää olla mitään, koska 3,4 miljoonaa ihmistä ei voisi vähempää kiinnostaa. (Nihilististä joulua vaan kaikille?) Eikä se ole ulkopuolisuutta, vaan rauhaa.
Tämä henkisen vapaan tilan tavoittelu ei tarkoita, ettenkö ikävöisi ystäviäni ja perhettäni Berliinissäkin. Mielestäni on kuitenkin iso ja tärkeä ero, tarvitseeko ihmisiään selvitäkseen, vai kaipaako heidän seuraansa ilman riippuvuussuhdettakin.
Joulun päivät olen viettänyt QotSA-päissäni:
Tämän jouluavautumisen suoritti
Laura,
joka myös toivottaa joka tapauksessa hyvää joulua ja siistiä uutta vuotta kaikille!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti