maanantai 25. lokakuuta 2010

Kielimuurista

Muistan lukeneeni kolumnin, jossa toimittaja kirjoitti, että täytyy olla jossain määrin masokisti halutakseen muuttaa maahan, jonka kieltä ei ymmärrä. Tänään istuttuani kaksi tuntia seminaarissa, josta en tajunnut sanaakaan, voin allekirjoittaa kyseisen lauseen täydellisesti.

Muutettuani Berliiniin huomasin, että ne pari koulussa käytyä kielikurssia olivat yhtä tyhjän kanssa. Näiden parin ensimmäisen kuukauden aikana olen aloittanut saksan opiskelun uudelleen lähes tyhjästä ja edennyt - niin no, tänään tuntuu, etten ole edennyt minnekään.
Saksan oppiminen tekee jatkuvaa aaltoliikettä: yhtenä päivänä pystyn käymään lähes normaalia keskustelua saksaksi, toisena päivänä pelkästään ruokakaupassa asiointi tuottaa ylitsepääsemättömiä vaikeuksia. Eikä se muuten häiritsisi niin paljon, mutta minun pitäisi oikeasti opiskella tällä kielellä, eikä pelkästään tätä kieltä.

Tämänpäiväisen seminaarin jälkeen puhuin britti-kaverini kanssa siitä, miten raivostuttavaa on olla jatkuvasti se luokan idiootti, joka istuu hiljaa nurkassa, eikä tajua tai osaa sanoa mitään järkevää. Eikä pelkästään luennoilla, vaan joka paikassa. That's the price you pay - muuttamalla pois tutusta kielimaisemasta uhraa vapaaehtoisesti ison osan omasta persoonallisuudestaan. Nyt, kun niiden tavoittaminen on niin vaikeaa, pidän huumoria, kielen nyansseja ja pitkiä keskusteluja suuremmassa arvossa kuin koskaan. Ilman samaa kieltä on irtonainen olo isossakin joukossa.


Excuse the ranting, mutta hyvin saksapainoitteisen viikonlopun jälkeen tämä maanantai oli kuin kylmää vettä niskaan. Tiedän kyllä, että saksan omaksuminen on vain ajan kysymys, koska puute ei ole motivaatiosta saati jatkuvasta altistumisesta kielelle. Eikö se vain voisi tapahtua vähän nopeammin?

Tällaisinä päivinä iPodissa soi protestiksi vain suomiräp.





Ps. Jannika, todennäköisesti olet liian kiireinen nauttimaan New Yorkista ehtiäksesi kovin aktiivisesti bloggaamaan (heh, "aktiivisesti bloggaamaan" as we always), joten en odota pitkiä matkakertomuksia - vielä. Lyhyt raportti olisi silti paikallaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti