Yhtäkkiä päivät menevätkin ihan hämärän nopeaa tahtia. Heinäkuu on lähes lopussa ja reilun kuukauden päästä muutan Berliiniin? Tuntuu, etten ole saanut täällä mitään valmiiksi ja pian irtisanon itseni tästä kämpästä, yliopistosta ja tutusta ystäväpiiristä ainakin vuodeksi.
On henkilöitä, joiden takia toivoisin, ettei minun pitäisi lähteä aivan vielä. Toisaalta tiedän, että juuri tämä tieto lähtemisestäni on saanut nämä viimeiset kuukaudet tuntumaan niin arvokkailta. Jälleen yksi todeksi todettu klisee: asioita osaa todella arvostaa vasta silloin, kun ne on menettämässä. Sitoutumiskammo katoaa mystisesti ja kaupungista näkee puolia, joita ei ole huomannut koskaan ennen.
Olen innoissani ja hermostunut, toiveikas ja surullinen, pakokauhuinen ja malttamaton. Anxious, eager, willing. Minulla on miljoona asiaa hoidettavana ennen muuttoa ja siitä huolimatta priorisoin aikani täysin muualle. Silti pelkään välillä että kaikki menee ohi.
...
Ps. Odotan jo elokuuta. Sitä, että illalla on jo pimeää mutta vielä lämmintä. Sitä, että voi tuntea tulevan syksyn ja ilma on raikasta hengittää. Sitä, että kaikki musiikki kuulostaa paremmalta. Sitä, että ihmiset näyttävät rentoutuneilta, kun tajuavat että kesä on todella lopuillaan ja osaavat viimeinkin rauhoittua ja nauttia siitä, mitä on jäljellä. Sitä, että voi nostalgisena muistella, mitä kappaleita kuunteli silloin ja silloin juuri samaan aikaan vuosi sitten.
I don't know if you notice anything missing
like the leaves on the trees or my clothes all over the floor
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti