Yliopistourani ensimmäinen psykologiankurssi, jonka sain juuri päätökseen, sattui olemaan kehityspsykologia. Synkronian ja kiintymyssuhteiden kiehtovan maailman kautta päädyin pohtimaan omaa kasvatustani. Yksi elämänfilosofia, jonka voin katsoa omaksuneeni jokseenkin täydellisesti, on isäni kyyninen näkemys ihmisten rehellisyydestä.
Real-life scenario: luen artikkelia jostain rikkaasta miehestä ja tämän uudesta vaimokkeesta, ja tokaisen faijalleni, että jos olisin noin rikas en luottaisi yhteenkään naiseen. Faija vastaa tähän, että ei kyllä itse luottaisi muutenkaan.
Jotenkin liikuttavan suorasukaista.
Surullinen fakta on kuitenkin se, että elämää on aika vaikea pyristellä eteenpäin jos ei kykene luottamaan kehenkään. Varsinkin jos hallitsee itsepetoksen jalon taidon, jonka avulla pystyy kusemaan itseään silmään kerta toisensa jälkeen. Lopulta päätyy tilanteeseen, jossa ei voi luottaa omaan näkemykseensä, mutta ei helvetissä luota kenenkään muunkaan tarjoamaan versioon todellisuudesta.
Toinen lähestymistapa on tietenkin se, että luottaa johonkin henkilöön X "kunnes toisin todistetaan", eli kunnes saa näpeilleen kyseiseen henkilöön luottamisesta. Ajatuksena tämä on vähän niinkuin kommunismi: kuulostaa teoriassa helvetin hyvältä, mutta on käytännössä karkea ja tekopyhä malli, jota vastaan sotii ihmisluonto.
Kaikilla meillä on syymme joskus hieman retusoida todellisuutta, jota valotamme kanssaeläjille. Prososiaalisuuteen kuuluu kanssakäymisen helpottaminen, ja turhien ristiriitojen tietoinen välttely on pikemminkin taito kuin moraalinen kompromissi. Ristiriitojen välttelyyn kuuluu yhtä lailla tietenkin myös se, ettei ratkaisevien asioiden ollessa kyseessä pimitä asioiden oikeaa laitaa niin kauan kunnes kaikki läsähtää kasaan sen tullessa ilmi. Täydellisen ja ehdottoman avoimuuden vaatiminen esimerkiksi parisuhteessa on kuitenkin loppujen lopuksi ahdistavaa ja kuluttavaa molemmille osapuolille. Eikä vähiten siinä vaiheessa kun vasta opetellaan yhdessä elämistä ja asioiden jakamista.
Jatkuvalla epäluulolla ihminen onnistuu oman mielenrauhansa lisäksi tuhoamaan usein myös ihmissuhteensa. Jos kuvittelee toisen osapuolen lähes Stasi-tason salaiseksi agentiksi, joka nöyryttää jatkuvasti salailullaan ja selän takana säätämisellään, on joutunut aika pahan noidankehän vangiksi.
Luottamuksen mentyä alkaa loukkaantunut osapuoli turvautumaan kehäpäättelyyn suojatakseen itseään. Ihmisaivot on biologisesti koodattu niin, että epämiellyttävät kokemukset hakkaavat voimakkuustasolla positiiviset kokemukset 6-0. Tämä saa ihmisen oppimaan virheistään ja välttelemään haitallisia toimintamalleja; näin on turvattu ihmislajin selviäminen evoluution saatossa. Negatiivissa kokemuksissa märehtiminen on kuitenkin nykyaikana yhtä käytännöllinen toimintamalli kuin ylenmääräinen hämähäkkifobia. Varmasti hyödyllinen ominaisuus luolamiehenä selviytymisen kannalta, mutta tekee nykyihmisestä henkisellä tasolla invalidin.
Virheistään oppijan pitäisi myös oppia se, että kaikki drastiset virheet eivät oletusarvoisesti toistu ihan niin systemaattisesti kuin mitä voisi pelätä.
lauantai 16. lokakuuta 2010
perjantai 8. lokakuuta 2010
You're up every night and down every day
As I've been experiencing severe post-party depression from last night's Sage Francis concert (shit was bananas), I've spent the day listening to the holy trinity of depressed singer-songwriters. They've never sounded better.
(Due German's strict copyright laws you can hardly find anything on youtube, but check out these as well: Nick Drake – Which Will & Nick Drake – One Of These Things First )
(Once again thanks the copyrights, better version here: Jeff Buckley – Lover, You Should've Come Over )
Gotta love autumn afternoons.
(Due German's strict copyright laws you can hardly find anything on youtube, but check out these as well: Nick Drake – Which Will & Nick Drake – One Of These Things First )
(Once again thanks the copyrights, better version here: Jeff Buckley – Lover, You Should've Come Over )
Gotta love autumn afternoons.
tiistai 5. lokakuuta 2010
sunnuntai 3. lokakuuta 2010
Good times part. 2, 3, 4, 5... aka How the good times are killing me
They say that Berlin never really sleeps.
Shit, at least I don't. Once again I've spent a weekend staying out 'till 6 am or so, taking the morning train home and then trying to catch a few hours of badly needed sleep without much success. It's not like I'm complaining, tho. I've had the dopest time, seeing Mr Scruff & Jazzanova live on Friday and this Russian ska-punk-something band playing on Saturday, meeting new people and just falling more and more in love with this city.
But these Sundays really kill me, when I'm supposed to get something useful done for a change and all I seem to have the energy for is staring at a blank computer screen, listening to music and drinking liters of useless instant coffee. That, btw, doesn't seem to have any caffein in it 'cause its refreshing effort is next to nothing.
I'm really looking forward to my actual studies and a healthier pattern in life . Maybe sleeping more than approximately 3 hours a night would be a good start?
Berlin is getting colder, you can feel the winter coming.
Yeah so, I actually wrote this on Sunday but pressing the publish button was seemingly too much of a trouble. However, this rings true today as well.
Vähän Helsinkihypee:
Shit, at least I don't. Once again I've spent a weekend staying out 'till 6 am or so, taking the morning train home and then trying to catch a few hours of badly needed sleep without much success. It's not like I'm complaining, tho. I've had the dopest time, seeing Mr Scruff & Jazzanova live on Friday and this Russian ska-punk-something band playing on Saturday, meeting new people and just falling more and more in love with this city.
But these Sundays really kill me, when I'm supposed to get something useful done for a change and all I seem to have the energy for is staring at a blank computer screen, listening to music and drinking liters of useless instant coffee. That, btw, doesn't seem to have any caffein in it 'cause its refreshing effort is next to nothing.
I'm really looking forward to my actual studies and a healthier pattern in life . Maybe sleeping more than approximately 3 hours a night would be a good start?
Berlin is getting colder, you can feel the winter coming.
Yeah so, I actually wrote this on Sunday but pressing the publish button was seemingly too much of a trouble. However, this rings true today as well.
Vähän Helsinkihypee:
keskiviikko 29. syyskuuta 2010
Can you feel the storms coming?
I'd feel silly writing about Tampere. First of all, Laura's current hometown is so unbearably hip and cool and whatnot. My little town just doesn't compare :D Secondly, I spent half of my time in Helsinki anyway. Old habits die hard, eh?
In any case... Tampere and it's awesome residents treat me well. Due to some resent changes in my personal life I've been wanting to spend a lot of time just by myself this week. Just to figure some things out and to adjust better. I noticed that I wasn't really getting anything done for school and.. it's hard to admit.. spending ANY time in my own flat. A change was apparently welcome. It's been very relaxing to spend the evenings just chilling in my own company and getting things done. I've discovered a very productive side in myself that hadn't been there for a long time.
Of course there are also downsides to this. Channelling all the productivity and proactiviness to schoolwork and keeping the flat in prime condition, I'm only eating baby food and fruits since I can't be bothered to cook for myself. I'm so fucking lazy I was forced to throw out a half-empty package of ham, since apparently even making sandwiches is too much.
From a social point view, working in Helsinki does provide a good opportunity to catch up with my loved ones and dear friends every weekend, but at the same time I'm missing out on the Tampere scene and University parties. It feels like a good arrangement at the moment, but at some point I'm probably have to settle down someplace. Whether it be Tampere, Helsinki or Hong Kong... (oh yea, fyi, I'm applying to a bunch of Universities abroad).
Shit, I do tend to go on. Enough with all this already, check out these tunes:
Disphunktional Mixtape by disphunktional
my neighbors love me for blasting this:
In any case... Tampere and it's awesome residents treat me well. Due to some resent changes in my personal life I've been wanting to spend a lot of time just by myself this week. Just to figure some things out and to adjust better. I noticed that I wasn't really getting anything done for school and.. it's hard to admit.. spending ANY time in my own flat. A change was apparently welcome. It's been very relaxing to spend the evenings just chilling in my own company and getting things done. I've discovered a very productive side in myself that hadn't been there for a long time.
Of course there are also downsides to this. Channelling all the productivity and proactiviness to schoolwork and keeping the flat in prime condition, I'm only eating baby food and fruits since I can't be bothered to cook for myself. I'm so fucking lazy I was forced to throw out a half-empty package of ham, since apparently even making sandwiches is too much.
From a social point view, working in Helsinki does provide a good opportunity to catch up with my loved ones and dear friends every weekend, but at the same time I'm missing out on the Tampere scene and University parties. It feels like a good arrangement at the moment, but at some point I'm probably have to settle down someplace. Whether it be Tampere, Helsinki or Hong Kong... (oh yea, fyi, I'm applying to a bunch of Universities abroad).
Shit, I do tend to go on. Enough with all this already, check out these tunes:
Disphunktional Mixtape by disphunktional
my neighbors love me for blasting this:
torstai 23. syyskuuta 2010
Good times part 1
I had such a chill day yesterday.
The previous night I went to the Bang Bang Club right underneath the S-Bahn rails at Hackescher Markt to see the Finnish band Circle. I reckon almost half of the audience was Finnish, and hearing random people speaking Finnish on the street was so strange since I hadn't really run into other Finns here so far. The gig was great and the atmosphere in the club very much to my taste. If you should visit Berlin I warmly recommend you drop by there.
The next morning I woke up pretty late and it was one of those perfect fall days, the sun was shining and it was warm enough to manage with just a t-shirt. Me and this Spanish girl from my language course went photografing around the city, from the Potsdamer Platz to Hauptbahnhof, having a beer on the river bank by the Spree and just chilling in the evening sun.
Later we had a late dinner in Warschauer Strasse in a fantastic Indian restaurant Amar. The portions were huge and the food so good it actually made me sad I couldn't finish the whole dish. Those who know me, know that I can eat a lot so there you really get your money's worth.
After dinner we hooked up with some friends in Prenzlauer Berg and went to Wonhzimmer Bar, where you could get the best caipirinhas for three euros. And so it goes.. Wohnzimmer Bar was literally like a living room, small and cosy.
At the moment I'm quite destroyed but it looks like another beautiful day, can't feel too bad.
Tomorrow Ninja Tune XX with Bonobo, Fink, The Cinematic Orchestra, I'm so stoked I probably can't sleep tonight.
In the end totally unrelated yet so relevant 90's rap classic and lots of love.
The previous night I went to the Bang Bang Club right underneath the S-Bahn rails at Hackescher Markt to see the Finnish band Circle. I reckon almost half of the audience was Finnish, and hearing random people speaking Finnish on the street was so strange since I hadn't really run into other Finns here so far. The gig was great and the atmosphere in the club very much to my taste. If you should visit Berlin I warmly recommend you drop by there.
The next morning I woke up pretty late and it was one of those perfect fall days, the sun was shining and it was warm enough to manage with just a t-shirt. Me and this Spanish girl from my language course went photografing around the city, from the Potsdamer Platz to Hauptbahnhof, having a beer on the river bank by the Spree and just chilling in the evening sun.
Later we had a late dinner in Warschauer Strasse in a fantastic Indian restaurant Amar. The portions were huge and the food so good it actually made me sad I couldn't finish the whole dish. Those who know me, know that I can eat a lot so there you really get your money's worth.
After dinner we hooked up with some friends in Prenzlauer Berg and went to Wonhzimmer Bar, where you could get the best caipirinhas for three euros. And so it goes.. Wohnzimmer Bar was literally like a living room, small and cosy.
At the moment I'm quite destroyed but it looks like another beautiful day, can't feel too bad.
Tomorrow Ninja Tune XX with Bonobo, Fink, The Cinematic Orchestra, I'm so stoked I probably can't sleep tonight.
In the end totally unrelated yet so relevant 90's rap classic and lots of love.
torstai 16. syyskuuta 2010
Berlin Berlin Berlin
Eilen istuessani parvekkeella berliiniläisissä kotibileissä ja katsellessani alapuolella näkyviä kaupunkin valoja, tuli ehdottoman varma olo siitä, että tämä on juuri se kaupunki, jossa haluan asua.
Rakastan Berliinin graffitteja ja sen vanhoja, halpoja vuokrataloja. Viiniä ruokakaupoissa ja hyviä intialaisia ravintoloita. Kirpputoreja, museoita, konsertteja ja KaDeWen ruokaosastoa.
Rakastan suurkaupungin levottomuutta -pelkästään tämän viikonlopun aikana olen törmännyt kahteen mielenosoitukseen ja pieneen mellakkaan, mutta samalla Berliini tuntuu paljon turvallisemmalta, kuin moni suomalainen kaupunki. S-Bahn ja U-Bahn ovat kattavat ja toimivat täydellisesti, mikä saa kaupungin tuntumaan, ei varsinaisesti pieneltä, mutta helposti hahmotettavalta.
Puistot ovat kauniita ja niitä on paljon. Kaikki kulkevat päin punaisia ja liikenteessä pitää varoa järjetöntä vauhtia kulkevia pyöräilijöitä enemmän kuin autoja. Bisse on halpaa ja sitä juodaan joka paikassa. Konsertteja on niin paljon kuin jaksaa käydä - olen menossa ensi perjantaina katsomaan Ninja Tune XX- kiertueen Berliinin keikkaa, sitten on Wilcoa, Sage Francisia, Aloe Blaccia, GY!BEä, Madlibia, Flying Lotusta, Morcheebaa, Kashmiria ja DJ Krushia..
Eilen S-Bahnissa tajusin, että ymmärrän mitä ihmiset ympärilläni puhuvat. Se tuntui ihan mahtavalta, kun tähän asti kaikki oli ollut pelkkää tunnistamatonta hälyä. Itse puhun outoa saksan ja englannin sekoitusta, mutta päivä päivältä pystyn käymään yhä pidempiä keskusteluja saksaksi.
Tietysti tiedän, että tämä on pelkkää honeymoonta vielä ja varmasti tulee päiviä, jolloin Berliini on ihan paska kaupunki ja kaikki tuntuu ylivoimaisen vaikealta, asuntolassa asuminen ahdistaa ja ärsyttää kun oudot saksalaiset leivät hajoaa palasiksi käsiin. Mutta tällä hetkellä tuntuu, että haluan integroitua tähän kaupunkiin täydellisesti.
En kaipaa Suomeen, vaikka kaipaankin ihmisiäni Suomesta.
Saksa, copyrightien valvomisen luvattu maa, on estänyt ison osan kaikista musiikkivideoista YouTubessa, mutta ensi perjantain ja chillin sunnuntaina kunniaksi löytyi tämä:
-Laura
Rakastan Berliinin graffitteja ja sen vanhoja, halpoja vuokrataloja. Viiniä ruokakaupoissa ja hyviä intialaisia ravintoloita. Kirpputoreja, museoita, konsertteja ja KaDeWen ruokaosastoa.
Rakastan suurkaupungin levottomuutta -pelkästään tämän viikonlopun aikana olen törmännyt kahteen mielenosoitukseen ja pieneen mellakkaan, mutta samalla Berliini tuntuu paljon turvallisemmalta, kuin moni suomalainen kaupunki. S-Bahn ja U-Bahn ovat kattavat ja toimivat täydellisesti, mikä saa kaupungin tuntumaan, ei varsinaisesti pieneltä, mutta helposti hahmotettavalta.
Puistot ovat kauniita ja niitä on paljon. Kaikki kulkevat päin punaisia ja liikenteessä pitää varoa järjetöntä vauhtia kulkevia pyöräilijöitä enemmän kuin autoja. Bisse on halpaa ja sitä juodaan joka paikassa. Konsertteja on niin paljon kuin jaksaa käydä - olen menossa ensi perjantaina katsomaan Ninja Tune XX- kiertueen Berliinin keikkaa, sitten on Wilcoa, Sage Francisia, Aloe Blaccia, GY!BEä, Madlibia, Flying Lotusta, Morcheebaa, Kashmiria ja DJ Krushia..
Eilen S-Bahnissa tajusin, että ymmärrän mitä ihmiset ympärilläni puhuvat. Se tuntui ihan mahtavalta, kun tähän asti kaikki oli ollut pelkkää tunnistamatonta hälyä. Itse puhun outoa saksan ja englannin sekoitusta, mutta päivä päivältä pystyn käymään yhä pidempiä keskusteluja saksaksi.
Tietysti tiedän, että tämä on pelkkää honeymoonta vielä ja varmasti tulee päiviä, jolloin Berliini on ihan paska kaupunki ja kaikki tuntuu ylivoimaisen vaikealta, asuntolassa asuminen ahdistaa ja ärsyttää kun oudot saksalaiset leivät hajoaa palasiksi käsiin. Mutta tällä hetkellä tuntuu, että haluan integroitua tähän kaupunkiin täydellisesti.
En kaipaa Suomeen, vaikka kaipaankin ihmisiäni Suomesta.
Saksa, copyrightien valvomisen luvattu maa, on estänyt ison osan kaikista musiikkivideoista YouTubessa, mutta ensi perjantain ja chillin sunnuntaina kunniaksi löytyi tämä:
-Laura
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)