Sugarhigh:n päivitystahti on aivan mahdoton, taputtelen täällä tyytyväisenä itseäni olalle ja lähetän Jannikallekin kaukoläpsyt Suomeen, blogikooma alkaa vihdoin hellittää!
Pitääkseni tahdin yllä ajattelin ilmoittaa, ettei minulla ole teille mitään sanottavaa. Ihmettelen aina ihmisiä, joilla riittää päivästä (ja vuodesta!) toiseen niin paljon asiaa, että heidän on aivan pakko jakaa kaikki aatoksensa kanssaihmisten kanssa. Kertokaa minulle, miten se on mahdollista?
Minun ajatukseni tänään kiersivät "ei ole tarpeeksi rahaa, mutta teenpä sellaisen opintosuunnitelman ensi lukukaudelle, ettei rahattomuus haittaa koska ei ole yksinkertaisesti aikaa syödä, uimassa käydessäni voin heeelposti matkustaa pummilla koska omaan pettämättömän kyvyn tunnistaa siviilipukuiset lipuntarkastajat ennenkuin he astuvat junaan (myönnettäköön että rohkeus petti ja ostin paluumatkalle lipun, koska 1.40 euroa on kelpo hinta 15 minuutin mielenrauhasta), kaupungilla kuuntelin Hurricanen neljä kertaa repeatilla ja mietin, etten voi ikinä luottaa ihmiseen, joka ei muka pidä Bob Dylanista, miten ruoka voi olla niin halpaa Aldissa? Aldin ruoka maistui kehitysmaiden riistolta ja E666:silta, juonpa teetä ja luen Die Informantenia ennenkuin menen nukkumaan" - rataa. Niin narsistinen en ole, että kuvittelisin kenenkään olevan kiinnostunut tämän täysin elämättömän maanantaini yksityiskohdista, mutta jos kiinnostaa, niin lol, get a life.
Tämä päivitys olkoon poikkeus, joka vahvistaa säännön: Sugarhigh noudattanee vastaisuudessakin quality before quantity- periaatetta. Paitsi jos Jannika haluaa kertoa tilastomatematiikka- päivistään, mitä vastaan minulla ei ole kerrassaan mitään!
Jamie xx:n DJ-setti viime perjantaina oli suoraan sanoen melko iso pettymys, onneksi We're New Hereltä lyötyy kuitenkin hyviä biisejä, kuten tämä:
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti