Hei te kaikki 2 lukijaa! Laimeaa aloittaa jokainen blogiteksti pahoittelemalla pitkää hiljaisuutta, mutta tästä on tullut jo ihan konkreettinen ongelma. Aina kun keksin jonkun aiheen josta kirjoittaa tyrmään sen alkuunsa liian henkilökohtaisena. Joten tällä kertaa aiheena on aiheettomuus, eli kunhan kirjoitan.
Tätä kevättä on pitkälti leimannut epätietoisuus ja riittämättömyyden tunne. Tuntuu, että elämässäni olisi tällä hetkellä menossa latenssikausi ja että pitäisi jo osata päättää minne suuntaan lähteä seuraavaksi, jotta elämä lähtisi taas kunnolla käyntiin. Töissä olen viihtynyt ehkä vähän liikaakin ottaen huomioon sen, että pian sekin on jo mennyttä. Pääsykokeisiin lukemisen kohdalla vaivaa motivaatiokato ja koko touhun kokeminen merkityksemättömäksi. Tässä vaiheessa ehkä viimeinen asia mitä tarvitsen on jokin mikä sitoisi minut yhteen paikkaan moneksi vuodeksi. Tai ehkä se onkin se ensimmäinen asia jota tarvitsen?
Näennäinen hektisyys ja päälle puskevat deadlinet vaikuttavat muhun lamaannuttavasti. Mutta lamaannus on ehkä tekosyistä paras. Ensi viikon 08:00-22:00 aikataulut antaa mulle hyvän syyn laiskotella ja fiilistellä viikon parasta päivää ja aurinkoa. Ja onko muka ikinä tehty parempaa sunnuntaibiisiä kuin tämä? (i should know, omistan fiksaation biiseihin joissa on aiheena SUNNUNTAI)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti