mama i'm a millionaire

Ensimmäinen postaus, jee! Eihän tässä ole mennytkään kuin se puoli vuotta siitä kun suunnittelin tän ulkoasun. Välissä olen ehtinyt mm. kirjoittaa ylioppilaaksi, hankkia työpaikan American Expressiltä, käydä Pariisissa ja Lontoossa sekä juhlia ensimmäistä vuosipäivää Janin kanssa. Jne. Joten turha syyttää siitä, ettei ole ehtinyt istua alas ja keskittyä blogin rustaamiseen?



Tämä on nyt tällainen pakollinen väkinäinen aloitus, kun on vielä vähän pihalla näistä toiminnoista ja blogietiketistä... oma kirjoitustyylikin hieman haussa. Tarkoituksena nyt ei ole aloittaa mitään ehanaa muoti-/lifestyleblogia. Tarkoituksena ei myöskään ole kirjottaa mitään my life be better that yours -henkisiä hehkutuksia. Bloggailun mahdollisuuksista mua kiehtoo lähinnä omien sekä ystäväni Lauran hengentuotteiden dokumentointi. Tuntuu että vanha, rakas harrastus valokuvauskin inspiroi nyt ihan eri tavalla, kun on viimein järkevä kanava minne postata kuvailuja.



Sain tänään pestin Vuosipäivä Entertainmentin tapahtumakuvaajana. Pää tulvii nyt ideoita kaikista eri mahdollisuuksista ja mahdottomuuksista mitä tuollaiseen pestiin liittyy. Ehdin jo siirtää puhelimen välityksellä Janin sulateltaviksi ensimmäiset ideat mitä mieleen tuli, kuten esimerkiksi erikoistumiseni tapahtumien ja keikkojen kävijöiden kuvaajaksi. Alkuperäinen hovikuvaaja Riku kun keskittyy lähinnä poikien lava- ja bäkkärisekoilujen taltioimiseen.



Idea on toki vanha, mutta sitäkin toimivampi. Kun ihmisistä ottaa tyylikkäitä ja päteviä kuvia juhlimistilanteessa, lätkäisee tapahtuman nimen ja Velvin logon alanurkkaan ja julkaisee ne, alkavat kuvat levitä kuin itsestään ympäri nettiä. Narsistiset pikku paskiaiset (mm. allekirjoittanut) rakastavat nähdä itsensä valokuvissa. Kun kuvat alkavat levitä ympäri nettifoorumeja, kuten Irc-galleria ja Facebook, periaatteella "mä olin täällä, katsokaa miten hyvännäkönen olin ja miten hauskaa me pidettiin", toimivat ne osana Vuosipäivän ja Sustainin markkinointia. Logo tulee tutuksi ja yleinen näkyvyys kohdeyleisön parissa lisääntyy pienellä vaivalla. Lisäksi kuvat toimivat kiitoksena ja kivana muistona tapahtumien osanottajille, joita ilman mitään keikkoja tai bileitä ei voitaisi järjestää.



Saa nähdä miten tää lähtee nyt käyntiin (:



Nyt heitän pallon Lauralle, joka saa luvan tehdä seuraavan postauksen. On suorastaan valtuutettu tekemään se. Henkilökohtaisesti mulla on ikävä Lauran kirjoituksia...



- Jannika

P.S.